Lyhyesti

Nimi: Essi

Synty: 30.09

Harrastukset: Pesäpallo, lukeminen, kirjoittaminen (hiihto)

Pituus: Jotain 160 ja pari senttiä päälle.

Se oliki sitte todella lyhyesti. (;

Pitkästi

Synnyin syyskuun viimeisenä päivä (tykkään sanoa sen noin, 30. syyskuuta kuulostaa tylsältä). En tiedä satoiko silloin, vai oliko silloin tavallista lämpimämpi syyskuun aamuyö.

Kouluun menin normaalisti 7-vuotiaana, ja osasin jo silloin lukea. En muista, tuntuiko koulu helpolta, vaikealta vai välitinkö siitä lainkaan. Äiti kerto, että kun toisena koulupäivänäni tulin kotiin, ilmoitin, että olin jo lukenut koko Aapisen.

Vuodet vierähtivät. Koko koulu muutti uusiin tiloihin neljänsadan metrin päähän menessäni neljännelle. Luokkamme oli aina ollut muutenki jo iso, ja lisää porukkaa lappoi luokkaamme enemmän, kuin niitä lähti. Olimme aina olleet koulun suurin luokka. Parhaimmillaan meitä oli 35, mutta sitä iloa kesti vain pari kuukautta, kunnes kaksi poikaa päätti vaihtaa koulua.

Opettajammekin ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Ei ehkä joka vuosi, mutta kuudennella meillä oli jo viides opettaja. En tiedä, mistä johtui. Ehkä olimme vain nin kamala luokka, ettei kukaan sietänyt meitä.

Nyt olen menossa yläasteelle (tai yläkouluun, niinkuin jotkut sitä haluavat kutsua). Luokkamme koko pienenee kymmenellä. Ehkä se vaati totuttelua, en tiedä vielä. En kuitenkaan haluaisi siirtyä yläasteelle, luokkamme on niin ihana ja olimme juuri saanet mukavan opettajan. Kuudennen kevättosdistuksesta sain tarpeeksi hyvän, keskiarvo 8.3 Yksi seiska, eikä se edes ollut englanti, jihuu!! (Se oli bilsa)

Harrastastuksiani pidän rakkaina. Ilman niitä elämäni olisi tylsää. Olen nimittäin harrastanut viisi tai kuusi vuotta pesäpalloa, sitä maailman parasta lajia. Sitä lajia ei kuka tahansa voi harrastaa, sillä jos olet liian tyhmä, et tajua merkistä mitään. Harrastan myös hiihtoa (tai harrastin, en tiedä harrastanko vielä) sekä lukemista ja muutenkin kirjoittamista. Entisiä harrastuksia on muutama, kuten luistelu, VPK, suunnistus, tyttökerho, näytelmäkerho, kuvataidekoulu... Ne eivät olleet ihan minun tyyliäni.

Ulkonäköni merkitsee minulle joinakin päivinä paljonkin. Jonakin aamuna vain suhraan ensimmäisinä käteen osuvat vaatteet päälleni. En sanoisi, että olisin kaunis, mutta en ole kuitenkaan rumakaan. En ole anorektikko tai muutenkaan laiha, mutta ei ympärilläni keiku ylimääräisiä pelastusrenkaitakaan. Olen normaali. Hiuksiani olen nyt viimeisen puolenvuoden aikana muutellut paljon. Vielä vuosi sitten ne olivat todella tylsät, pitkät ja suorat. Sitten leikkasin hieman lyhyemmiksi ja seuraavaksi taas lyhyemmiksi ja sitten vielä otsis sekä kerroksittain. Sitten leikkasin todella paljon pois, enää minulla on vain juuri ja juuri olkapäille ulottuvat hiukset, jotka ovat minusta ihan kivat. Niiden väri on vaaleanruskea, värjätty. Oikea värini olisi hieman tummempi. Pituudeltani olen normaali, 163 senttinen. Jalkani ovat ehkä hieman ylisuuret, mutta kelpaavat.

Luonnettani en osaa kuvata. Olen eri seuroissa erilainen. Bestikseni kanssa, tunen olevani se oikea minä; tanssin ja hillun joka paikkaan, puhun avoimesti ja kuuntelen toisen murheita (???!!!!). Ehkä olen isommassakin porukassa samanlainen, mutta silloin se ei tunnu omalta. Luonnettani voi kuvata sanoilla äkkipikainen, huumorintajuinen ja hullu. Suutun ehkä helposti ja kyselen paljon, mutta se kuuluu minuun. En luopuisi mistään asiasta luonteessani.

Haluaa

Joo, kyl mie jotaan haluunki. Raksitetaan sitä mukaa ku saa tahtonsa läpi.

[x] Uuet farkut

[] Pesisleirille

[] Värjätä hiukset

[] Maalata huoneen seinät

[] Kirjoittaa kirjan (heheh, tätä ei tarvi raksitella pitkiin aikoihin)